torstai 8. helmikuuta 2018

1. viikko uudella ruokavaliolla takana

Jee! Ensimmäinen viikko PP-ruokavaliolla on taputeltu. Alkuun pari kolme päivää oli sellaisia että maha kurni ja oli mukamas hyvin nälkäinen ja järkyttynyt tällaisista vatsantäytteistä, mutta kun alettiin lähestyä ensimmäisen viikon loppua, niin ajatus oli lähinnä että taasko pitää syödä kun ei ole ehtinyt tulla vielä nälkä.

Ja auta armias kun pidin tänään samaan syssyyn kerran viikossa pidettävän tavallisen ruokapäivän. Söin mieheni tekemää lihaperunasuikalelaatikkoa. Otin sitä kukkurallisen kauhallisen ja lisäksi oli keko salaattia eli ihan hirveän suuri annos ei ollut, mutta voi jeeveli että mulla on ÄHKY! :D Tosi epämukava olo.

Aamulla kävin huvin ja urheilun vuoksi vaa'alla, jotta näkisin mihin suuntaan tämä ruokavaliomuutos nyt vie. 1,7 kiloa olikin paino tippunut viikon takaisesta. Jee! Askartelinpaskartelin vihdoinkin myös kivan excel-taulukon, mikä laskee automaattisesti pudonneet kilot ettei tarvitse aina päässä laskea tai laskinta naputtaa. Ja sitten tietysti aina pitää koristella väreillä ja hilirimpseillä ne taulukot ja kaaviot. Harrastaako muutkin excel-taulukoita juuri esim. painonseurannassa tai miksei vaikka rahankäytön seurannassakin? :)

Huomenna mulla on lyhyempi työpäivä ja ajattelin josko töiden jälkeen menisin vaikka uimaan. Pitäs vaan jostain laatikkovuorten uumenista löytää uikkarit ensin, kun minä niin hyvin kaikki vaatteet pakkasin laatikoihin ennen remontin alkua. En vaan muista että mihin pakkasin mitäkin, enkä tullut laatikoihin merkinneeksikään..


perjantai 2. helmikuuta 2018

Jumitusten jumitus

Mun paino on jo jonkun aikaa pysynyt sitkeästi samoissa lukemissa, vaikka miten söisin. -_- Olen arkipäivät hyvin pitkälti syömisten varassa, kun työt haukkaa ajasta niin ison osan päivästä, ettei iltaisin jää oikein aikaa liikunnalle pientä kahvakuulailua tai jumppapalloilua lukuunottamatta. Onneksi viikonloput on usein kokonaan vapaita, niin ehtii paremmin harrastaa ihan hikiliikuntaakin.

Tuossa viime viikolla kaappeja järjestellessäni törmäsin mun vanhoihin "PP-kansioihin". Osallistuin siis syksyllä 2013 Finnbodyn paras pudottaja -painonpudotuskisaan ja kun kisa kesti 12 viikkoa niin sinä aikana pudotin jonkun reilu 17 kiloa muistaakseni. Vanhoista blogiteksteistä löytyy enemmänkin juttua kyseisen kisan kulusta Paras Pudottaja -kisa tagin takaa. Kisan jälkeenhän ne kilot on tulleet takaisin jo monta kertaa, mutta vieläkään ei ole liian myöhäistä päästä niistä taas eroon! :D Koska mulla on kansiot ruokavalio-ohjeineen ja muine neuvoineen vielä tallella, ajattelin kokeilla, josko niistä samoista ohjeista olisi apua mun tämänhetkiseen tilanteeseen.

Valmiissa ruokavaliosuunnitelmassa on se kiva, ettei tarvitse koskaan miettiä että mitähän sitä söisi. Toisaalta taas kun 12 viikkoakin syö vaan samoja pöperöitä niin alkaahan ne ennen pitkää maistua vähän kökkeröiselle, mutta onneksi esim. mausteilla ja yrteillä kikkailu tuo edes vähän vaihtelua makumaailmaan. Hieman kyllä aion tuotakin ruokavaliota muuttaa, koska siihen sisältyy esimerkiksi ihan hirveästi rahkaa, eikä rahka mene mulla alas vieläkään. Ajatuskin nostaa inhon väreet pintaan. :D Rahkan aion korvata esim. raejuustolla/viilillä/maustamattomalla jugurtilla. Pastaa ja riisiä tuohon ruokavalioon sisältyy myös jonkin verran, mutta mahdan nekin vaihtaa johonkin muuhun, kun mun vatsa ei oikein noista vilja-asioista tunnu tykkäävän. Onneksi nyt ei ole kilpailutilanne päällä, niin ei tarvitse miettiä että kuinka paljon muutokset sitä painon tippumista hidastaa, jos nyt edes hidastaa.

Yksi haaste on myös mun rakas Isäntäni, joka ei kuulemma aio "tuommoista pupunruokaa" syödä. Joko mun pitää tehdä sille ruuat erikseen tai sitten se saa ruveta tekemään itse itselleen ruokaa. Toisaalta jos tekisin sille ruuat niin voisin vaikuttaa siihen mitä se syö (ja mitä kaupasta ostetaan), kun nykyisin sen aamu-, väli- ja iltapalat meinaa koostua hyvin pitkälti vaaleasta leivästä reilulla levitekerroksella ja metwurstisiivuilla, ja siipan tekemä ruoka on usein valmis lasagne-kit mihin se paistelee jauhelihan ja vippaa ison kasan juustoraastetta. Ilmoitin sille kyllä jo, että vaaleeta leipää en tähän taloon enää osta. Vähän meni ukkokullalla naama nurin. Syökööt ruisleipää jos on pakko leipää puputtaa.

Aloitin tosiaan tällä PP-ruokavaliolla eilen (helmikuun kunniaksi!) ja kyllä huomaa että vatsa on tottunut aivan liian isoihin annoksiin. Tuntuu, että nälkä tulee kovin nopeasti syömisen jälkeen, vaikka syönkin n. 3-4 tunnin välein ja koitan juoda myös ainakin pari litraa vettä päivän aikana. Eikä nämä PP:n ohjeistuksen annokset mitään pieniä ole. Esimerkiksi tänään päivällisenä oli iso lautasellinen salaattia, 100 g broilerfilettä, puoli purkkia raejuustoa ja näkkäri. Onneksi tähän tottuu nopeasti, eikä tässä todellakaan mistään kitudieetistä ole kyse, vaikka vatsani tuntuu niin luulevankin...

Ja muuten. Vaikka aloitinkin vasta eilen, niin kyllä vaan on pitänyt nyt jo parin päivän jälkeen ravata vessassa ihan jatkuvasti. Viime yönäkin heräsin kahdesti vessaan, kun aiemmin olen nukkunut koko yön kevyesti heräämättä kertaakaan. Töissäkin piti rampata vessassa vähän väliä. :D

Tästä se toivottavasti taas lähtee. :) Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Tikastreeniä remontin lomassa

Meidän remontti on edennyt siihen vaiheeseen, että alkavalla viikolla päästään varmaankin vihdoin kotiin!

Tämä viikonloppu meni makuuhuonetta tapetoidessa. Vaikka sekä minä että anoppi oltiin asiassa ensikertalaisia, tuli seinistä aika hienot! Hieman olisi ammattilainen saattanut repiä hiuksiaan jos olisi ollut meidän ratkaisuja katsomassa, mutta pahimmat kuprut ja vekit kyllä onnistuttiin välttämään, eikä pieniä mokia näe ellei ala huolella tihrustamaan.

Minä hoidin liisterin levittämisen seiniin ja vuotien nostamisen seinille. Koska meillä oli lyhytvartinen tela, jouduin jumppaamaan remonttitikkaita ylös alas ihan jatkuvasti. Sitten kun piti levittää liisteriä seinän alaosiin niin pitikin tehdä kyykkyyn-ylös-jumppaa. Voitte kuvitella miten tuntuu reisissä, pohkeissa ja pakaroissa. Harmi ettei tullut laskettua niitä kertoja kun tikkaille kiipesin. :D Kipeetä tekee, mutta toisaalta tämä tunne on ihan mukava! Tietää ainakin, että mulla on jonkunlaiset lihakset vielä olemassa tuolla jossain pehmusteiden alla.

Oli myös melko hikistä hommaa se tapetointi lauantaina. Olin Isäntäkullalle sanonut, että menee perjantai-iltana katkaisemaan talosta lämmöt että on sitten lauantaiksi patterit jäähtyneet kun niiden ympäriltä tapetoi, eikä ole liian kuuma työskennellä. No eihän se ollut muistanut. :D Patterit oli tulikuumat, joten piti sitten tapetoida vaan kaksi patteritonta seinää. Mukavastihan se sujui kun huoneessa oli 26 astetta lämmintä. Hiki tuli kyllä. Sunnuntai saatiin onneksi tapetoida viileämmässä kun sammutin ne lämmöt itse, eikä tarvinnut niin totaalisesti läkähtyä.

Tapetoinnin aikana appiukko oli onneksi tehnyt ruuan valmiiksi. Oltiin meinaan tosi nälkäisiä sen urakan jälkeen. :D Perunamuussia ja porolihapullia. NAM! Ja reiiiilusti salaattia. Ruuan jälkeen tuli niin vetelä olo että piti ottaa pieni ruokalepo, minkä jälkeen jaksoin vielä mennä aloittamaan uuden vaatekaapin kasausta (Sattrup-kaappi Jyskistä) ja Isäntä lähti auttamaan. Hänelläkin alkaa olla jo kova hinku päästä kotiin omaan rauhaan, kun täällä anoppilassa asustaessa sitä joutuu tekemään kaikennäköisiä kotitöitä kun äiti käskee. (Minä en joudu, kun olen päivät töissä! :D) Päästin kaapin kasausvaiheissa kohtaan 8, kun kohtia on yhteensä 34.. Vielä on siis hieman tekemistä, mutta onneksi ohjeet on selkeät ja kaikki osat ja ruuvipussukat on numeroitu ja merkitty mikä on mikäkin. :) Pari kertaa meinasi kyllä Isäntä alkaa sooloilemaan, mutta onneksi uskoi kun sanoin että ohjetta seurataan eikä sooloilla mitään. Me ollaan yksi vessan kaappi jo pilattu sillä kun annoin miehen säätää ilman ohjetta ja sittenhän se ruuvaili kaapin jalat ihan väärään päähän kaappia, niin kaapin kannessa on sitten rumat jäljet siitä.. Joten mehän seurataan ohjetta ja piste.

Appiukko kävi tänään myös vetämässä meidän ison pellon ympäri ladun. Voisin lainata isännän suksia ja käydä kokeilemassa miten suksi luistaa. Hiihtänythän en siis ole sitten alakoulun toisen luokan, joten pyllähdyksiä on mahdollisesti tiedossa jos hiihtämään uskaltaudun..

lauantai 30. joulukuuta 2017

Taloprojektia ja vuodenvaihteen vilinää

Oikein mukavaa vuoden toiseksiviimeistä päivää! Toivottavasti kaikilla on ollut mukava joulu ja paketeista tuli mieleisiä lahjoja! :)


Meillä on meneillään remonttiprojekti. Vaihdetaan meidän vanhan töllin pirttiin ja yhteen makuuhuoneeseen uudet lattiat. Lisäksi pitäisi laittaa uudet tapetit ja purkaa yksi seinä. Ei tosin olla vielä päätetty että tehdäänkö ne kaikki asiat tässä lattianvaihdon kanssa samaan syssyyn vai tehdäänkö loput vaikka ensi kesänä. Alun perin meidän piti tehdä tämäkin lattiaremontti jo nyt tämän vuoden kesällä, mutta mökki mihin oltaisiin evakkoon muutettu olikin asutettu koko kesän mieheni isovanhempien toimesta, joten me ei sitten voitu tuppautua sinne. Nyt asutaan sitten anoppilassa, ollaan asuttu jo muutama viikko ja pikkuisen kiristää jo pinnaa. :D Muuten ei täällä asumisessa ole mitään vikaa, mutta kun mulla on kolme koiraa ja anoppilassa kissa jotka EIVÄT tule keskenään toimeen, on jatkuvasti vahdattava etteivät koirat mene kiusaamaan kissaa taikka syömään sen ruokia tai että kissa ei roiku jonkun koiran niskassa ja raavi niitä riekaleiksi. Yksi koira on kissalta jo muutaman kerran saanut nenilleen, kun ei se tolvana ymmärrä että kissa ei sen hippaleikeistä oikein tykkää. Onneksi makuuhuoneen lattia on jo lakkausta vaille valmis ja pirtissäkin lattia valmistuu todennäköisesti huomenna, joten kauaa ei enää tarvitse täällä anoppilan nurkissa nuohota.

Painonpudotukselle kuuluu ihan hyvää. Aloitin marras-joulukuun vaihteessa uuden työn ja nykyisin kökin taas toimistotyössä, joten työpäivien aikana ei enää kauheasti tule liikuttua. Olen kuitenkin ruokavalioon kiinnittänyt enemmän huomiota. Esimerkiksi kasvisten määrää olen lisännyt reilusti. Normaali työpäivän eväs on esim. iso salaatti minkä kaverina broiskua tai mozzarellaa ja salaattisiemensekoitusta. Vaa'alla en ole nyt hetkeen käynyt, kun ei ole lattiaa millä vaakaa pitää ja anoppilan puolella ei vaakaa ole. En jaksanut meidän vaakaa tänne puolelle kiikuttaa, joten punnitusasiat saa nyt odottaa. Vaikka luvut eivät olekaan nyt tiedossa, vaatteet kuitenkin kertovat että suunta on oikea. Esimerkiksi talvitakki menee helpommin kiinni kuin viime talvena! Niin kovin ilahduttavia asioita tällaiset pienetkin seikat. :D

Olen vähän myös mietiskellyt, että pitäisikö tässä jotain uuden vuoden lupauksia tehdä. En ole sellaisia sitten lapsuuden harrastanut, ja karkkilakot ja muut on so last season.. Haluaisin kuitenkin testata itseäni että miten hyvin osaisin lupauksen pitää, mutta en vaan keksi mitä lupaisin. :D Ideoita kellään? :)

torstai 2. marraskuuta 2017

Hopotihoi, uljas ratsuni

Ostinpa sitten toissapäivänä auton. Voi miten ihana se onkaan! Kauniin punainen Volvo V50, vanha (vm 2005) mutta hyvin pidetty, ei kupruja eikä naarmuja ja sisältäkin on niin siisti ja hyväkuntoinen että! Nimesin hänet Volveriinaksi, kun rekkari siinä on niin pöhkö ettei siitä oikein keksinyt mitään. :D Pitäähän sitä kuitenkin autolla nimi olla.

Volveriina

Täällä keskellä metsää kun asuu, on auto aika hyvä olla olemassa. Kyllä me silleen ihan hyvin pärjättiin yhdellä autolla, että isäntä aina vaan joutui heittämään mut töihin ellei anoppi ollut menossa töihin samoihin aikoihin (isännän autolla en voinut itsekseen ajaa, kun isäntä tarvitsee autoaan päivän aikana itsekin), mutta tulihan siinä miehelle sitten aika paljon turhaa ajamista kun kaksi kertaa päivässä koukkaa 60 kilometrin lenkin. Päätettiin sitten ostaa mullekin oma menopeli, kun näillä näkymin mulla jatkuu työtkin taas ainakin ensi kevääseen.

Auttaahan tuo kovasti harrasteissakin. Sunnuntain kuntonyrkkeilyihin pääsen kulkemaan itsekseen, ja pääsen uimaankin milloin huvittaa. :) Ei tarvitse tiedustella isännältä että milloin sillä olisi aikaa kyyditä. Voin käydä uimassa vaikka töiden jälkeenkin, eikä tarvitse niin sumplia aikatauluja kun voi mennä ihan oman ehtimisen mukaan.

Töissäkin työkaverit olivat kovin iloisia mun puolesta, kun vihdoinkin mullakin on oma auto. Onhan tässä jo vuoden päivät kuljettu joko kyydeillä tai laina-autoilla, ja aina ovat tiedustelleet uuden laina-auton kohdalla, että "joko se tuo on oma?" :D

Kyllä nyt kelpaa. <3

perjantai 27. lokakuuta 2017

Mylläävä maha ja ruokavaliotesti

Olen tässä viime kuukausina tehnyt niin sanottua tieteellistä koetta, tutkimuksen kohteena minä itse. Mulla on jo pitkään ollut ongelmainen vatsa, joka menee kivuliaasti sekaisin milloin mistäkin. Useimmiten erilaiset kasvikset ja leivät saivat vatsan möyryämään kuin linkoava pyykkikone hyvin pian syömisen jälkeen. Kävin asian vuoksi joskus ravintoneuvojallakin. Hänestä kuulosti siltä, että vatsani ei oikein kestä kuitupitoisia juttuja, ja kehoitti vaan vähentämään ruisleivän syöntiä ja kuorimaan kasvikset. Aluksi se tuntui vähän auttavan, mutta melko pian möyrinnät taas palasivat.

Viime aikoina olen vuorotellen jättänyt tiettyjä raaka-aineita ja tuotteita pois ruokalistalta ja seuraillut vatsan toimintaa. Mulle tuli vähän yllärinä miten nopeasti vatsa muutoksiin reagoi, vaikka kyllähän minä sen toisaalta tiesin, että vatsan toiminta on yksi hyvinvoinnin mittari ja sieltä tulee palautetta nopeastikin jos on syönyt jotain huonoa/väärää.

No enihau, kokeiluissani tulin siihen tulokseen, että vatsani ei oikein pidä kovin tärkkelyspitoisista ruoista. Esimerkiksi perunasta ja vehnätuotteista (leivät, pasta) vatsani tuntui turpoavan palloksi ja semmoinen möhköolo kesti helposti koko päivän. Lisäksi mulla tuli niistä tosi kipeät vatsanväänteet ilmavaivojen ja röyhtäilyn kera.

Maitotuotteiden kohdalla taas huomasin, että mitä vähemmän tuotteessa oli rasvaa, sitä huonommin vatsani toimi. Rasvattomia tuotteita käyttäessä tuntui että vatsan toiminnassa oli enemmän jumituksia ja muutenkin epäsäännöllisyyttä, mitä taas en rasvaisten tuotteiden kohdalla huomannut. Oikeastaan vaikutti siltä, että rasvaisempia tuotteita käyttäessä ruoansulatusrytmi oli tasainen ja muutenkin ruoansulatus sujuvaa kaikin puolin.

Jännä juttu oli, että kun tärkkelyspitoiset tuotteet olivat poissa listalta, vatsani ei reagoinut kasviksiin yhtään niin ärhäkästi kuin joskus aiemmin. Pystyin syömään vaikka koko kulhollisen salaattia, eikä vatsa inahtanutkaan. En ole lääkäri enkä minkään sortin ravitsemusasiantuntija, mutta kyllä mä silti näin oman olotilan perusteella voisin sanoa, että olen aika oikeilla jäljillä tässä. Tulin siis siihen tulokseen, että koitan nyt syödä mahdollisimman vähän tärkkelyspitoisia juttuja, mutta niiden sijaan syön muita kasviksia sitten vapaammin. Maitotuotteita käytän melko hillitysti noin niinkuin yleensäkin, mutta ne mitä käytän eivät ole sieltä rasvattomimmasta päästä.

Nyt seurailen miten olotila tästä kehittyy ja miten nämä muutokset vaikuttavat esimerkiksi painon putoamiseen. :) Jännä nähdä.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Painon painostus

Koska olen vähän malttamattomuuteen taipuvainen, mun painontarkkailu menee herkästi siihen että ramppaan vaa'alla ihan jatkuvasti. Otin nyt tähän sadanteenmiljoonanteen uuteen alkuun uuden punnitusaikataulunkin, eli kerran kuukaudessa. Ja koitan nyt ihan tosissani pysyä siinä! 18.9. aloitin, ja kun viimeksi 18.10. kävin vaa'alla, oli painoa pudonnut 2,8 kg. Oikeinkin sopivasti siis. Vielä kun malttaisin pysyä vaa'alta pois 18.11. asti. :S

Helppoa se ei ole, varsinkin kun itse en niin kropassani muutoksia huomaa ja sitten alkaa epäilyttää että laihtuuko tässä edes. Isäntä väittää kyllä, että minulla on kasvot kaventuneet, mutta saattaa se sanoa niin ihan vaan kiltteyttäänkin. Joka tapauksessa itse sitä on vaikea huomata, kun katselee itseään peilistä päivittäin. Joka tapauksessa mun pitää vaan koittaa luottaa omaan tekemiseeni ja siihen että kyllä se paino lähtee ilman jatkuvaa punnitsemistakin. Sitäpaitsi eihän ne vaa'an numerot edes kerro koko totuutta, tai niin ne ainakin joka paikassa muistaa aina muistuttaa, että lihaksetkin voi kasvaa. Tiedä sitten niistäkään, kun ovat toistaiseksi vielä niin hyvin piilossa, ettei niiden kasvua oikein voi silmämääräisesti seurata.

Nyt vielä olisi uusi motivaattori tähän eloon ja oloon, kun mehän isännän kanssa päätettiin että ensi kesäkuussa mennään naimisiin. :D Hui! Joo, pitäisi rakastaa kehoaan ja olla tyytyväinen siihen mitä on, mutta kyllä mä silti toivoisin etten näyttäisi valokuvissa ihan järkyttävältä kaksoisleukahirviöltä jolla silmät uppoaa hymyillessä jonnekin poskien alle. Kropan saa kyllä sopivasti istuvalla häämekolla piiloon tarvittaessa, mutta naamaa ja muhkeita käsivarsia ei. Anoppikin sai häähepulin (=laihis ja muuta kaikensorttista hapatusta :D) ja sovittiin että aletaan käymään sauvakävelylenkeillä yhdessä. Isäntää kun ei moiseen touhuun mukaan saa.

Enihau, nyt ainakin seuraavat kuukaudet ensi kesään asti on blogissa tiedossa myös jonkin verran hääpölinää, joten koittakaa kestää! ;)

Lumitaideteos viime talvelta

Meillä satoi muuten muutama päivä sitten ensilumi. Tuli sitä ehkä sentti, eli ei juuri ollenkaan, mutta lunta sekin on! Jäi jopa maahan, kun on ehtinyt sen verran olla pakkasen puolella ettei lumet sulaneet ihan kokonaan pois. Nyt vaan sitä varsinaista talvea kovasti odottelen. Viime vuonna talvi "alkoi" marraskuun puolivälin paikkeilla, ja sitä edellisenä lunta oli kuulemma jo lokakuussa. Jännä nähdä miten tänä vuonna sitten. Nyt pohjoisessa asuessa olen oppinut pitämään talvesta, kun täällä se on semmoinen kunnon oikea talvi. Loskakelejä ei juuri ole, paitsi sitten keväämmällä kun lumet sulaa pois. Ja vaikka lumiaurakin kävisi, on joka paikassa silti puhdasta, valkoista ja kuivaa lunta. Etelässä talvi oli ennemmin ruskeanharmaa ja loskakelit jatkui kuukausitolkulla. Ei semmoisesta talvesta voi kukaan tykätä.

perjantai 20. lokakuuta 2017

I came in like a kettlebell

Ostin tänään kahvakuulan. Kävin edellisessä työpaikassani työnantajan tarjoamilla kahvakuulatunneilla ja tykkäsin siitä ihan hirveästi, mutta jostain ihmeen kumman syystä lopetin senkin. Tänään sitten kaupan urheiluvälinekäytävän ohi tepastellessa ihanan kirkkaan vihreä kahvakuula rupesi mulle huutelemaan. Koppasin sen kärryyn. Miksi sitä ei voisi kahvakuulailla kotonakin, eihän se suurempia järjestelyitä vaadi, eikä ihan tolkuttomasti aikaakaan.


Olen nyt muutamana sunnuntaina käynyt kansalaisopiston kuntonyrkkeilytunneilla. Sain kurssille kaveriksi naapurin rouvan, joten ollaan kuljettu tunneille samaa matkaa ja oltu harjoituksissa pari. Olemme molemmat isokokoisia ja aika voimakkaita, joten tunneilla saa mäiskiä täysillä ilman pelkoa että toinen menee rikki. :P Kerran naapurini ei päässyt tunnille, joten olin yhden todella hentoisen ja pikkuisen tytön pari. Harmitti, kun en meinannut saada hikeä kunnolla pintaan kun en voinut lyödä kauhean kovaa, sillä hän ei jaksanut lyödä pistehanskoilla riittävästi vastaan. Lisäksi hän oli sen verran minua lyhyempi, että jouduin lyömään vähän turhan alas omaan pituuteeni nähden.

Tulevana sunnuntaina meillä ei tosin kuntonyrkkeilyä ole, kun koulu missä tunnit on pidetty on syysloman vuoksi kiinni. Täytyy siis korvata sunnuntain kuntonyrkkeilyt vaikka kahvakuulailemalla. :) Liikuntamuotojen monipuolistamiseksi pitäisi vielä käydä lataamassa uimahallin kausikortille uintikertoja, niin eiköhän sitten ala taas olla harrastusvalikoimaa riittävästi. Vähän meinaa kyllästys tulla jos aina vaan tekee yhtä ja samaa, niin on hyvä olla vaihtoehtoja. :)

maanantai 16. lokakuuta 2017

Elämän pieniä iloja

Tiedättekö sen tunteen, kun ostaa uudet lenkkarit tai treenihousut ja haluaa päästä heti lenkille tai salille kun pitää päästä niitä uusia kamppeita kokeilemaan? Tai jos ottaa vaikka tatuoinnin tai leikkaa hiukset ja haluaisi vaan esitellä niitä koko maailmalle? :)

Minä en yleensä tykkää kauheasti itseäni korostaa, mutta kyllä vaan olin tänään iloinen kun töissä huomattiin minun uusi hiustyyli ja sitä kehuttiin. Erityisesti kehut lämmitti siksi, kun leikkasin hiukset itse. :D Mulla oli aiemmin ärsyttävän sekapituiset hiukset, jotka olivat vaan ylikasvaneet tietynlaisesta mallista. Kampaajalle ei tullut lähdettyä, kun en pitänyt siitä viimeisimmästä hiusmallista, enkä ollut päättänyt millaiset hiukset haluaisin seuraavaksi. Puoli vuotta pohdiskelin ja mietiskelin, ja siinä ajassa hiuksetkin ehti kasvaa ihan tolkuttomasti. Hoksasin, että ne alkaa olla kivan mittaiset vaikka sivusiiliä ajatellen. Mulla on ollut sivusiili aiemminkin, mutta jonkun käsittämättömän aivopierun takia kasvatin sen pois. :D Aina välillä olen sitä kaipaillut, mutta en ole saanut aikaiseksi leikkauttaa. Nyt sitten vihdoin tartuin puhelimeen ja ei kun paikallisia kampaamoita soittelemaan läpi että löytyykö aikoja.

Hemmetti. Ei löytynyt. Ainakaan ihan lähipäiville niin että sinne olisi työssäkäyvä ihminen ehtinyt. Siispä (niin innoissani kun olin) tartuin hiustenleikkuukoneeseen, virittelin pari peiliä sopivasti ja rupesin huristelemaan. Ja tuli muuten varsin näpsäkän näköinen ja siisti siili vaikka itse sanonkin! Lopuksi vielä uusi hiusväri päähän että juurikasvu ei näy tyhmästi ja voi että miten voikaan ihminen hiuksistaan tykätä!

Ja ainakin omasta mielestä mun pää ei näytä enää niin pallolta kuin aiemmin. :P




lauantai 14. lokakuuta 2017

Loppu radiohiljaisuudelle

Hei.

Fätti täällä, linjoilla jälleen. Samojen tuttujen asioiden ääressä edelleen. Mun elämässä on tapahtunut monenlaisia muutoksia, suuria ja pieniä. Vuosi sitten irtisanouduin vakituisesta virastani ja muutin uudelle paikkakunnalle. Riskialtista, mutta se kannatti. Uutta työtä en ole saanut (satunnaisia keikkahommia lukuunottamatta), mutta maisemanvaihdos maaseudun rauhaan on tehnyt pääkopalle erittäin hyvää. PK-seudun rauhattomuus ei sopinut minulle, olisinpa vain ymmärtänyt sen aikaisemmin. Nyt saan olla rauhassa ja hengittää vapaasti. Ja mikä parasta, minun ei tarvitse enää räpiköidä yksin, sillä asutan nyt ihanaa vanhaa maalaistaloa Isännän kanssa. ;)

Painon kanssa on ollut hyviä ja huonoja hetkiä. Jojoilua näin suomeksi sanottuna. Varmasti monille painonpudottajille niin tuttu asia. Jälleen kerran mietin, että pitäisikö poistaa vanhat postaukset ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta jälleen kerran tulin myös siihen tulokseen, että en poista. Elämään kuuluu takapakit, isotkin, ja vaikka kuinka minua hävettääkin että päästin itseni sen sadannen kerran lipsumaan ja vielä vähän ylikin, tärkeintä on että sen sadannen kerran jaksan myös aloittaa uudelleen. Sitä paitsi nuo vanhat päivitykset on myös aika motivoivia. Olen onnistunut aiemminkin, miksi siis en voisi onnistua nytkin.

Tervetuloa kelkkaan ja oikein ihanaa syksyä!


- Fätti